EräKatri tässä terve
Olen jyväskyläläinen luontoa rakastava luontoalan yksinyrittäjä, uusiosinkku. Syntyisin olen Keuruulta. Upea luonto, puhtaat vedet, ystävät, kiva kotikolo ja mainiot elämisen mahdollisuudet ovat juurruttaneet minut tänne Keski-Suomeen. Täällä Jyväskylässä ollaan sopivasti keskellä kaikkea. Täällä ihminen viihtyy hyvin.
Mielimaisemani on kaunis sini-vihreä metsäinen järvimaisema. Koen, että läsnäolo, rauha ja kohtaaminen ovat merkityksellisiä. Olen innokas. Innokas oppimaan uutta, pohtimaan asioita, kehittämään taitojani, auttamaan ja avartamaan maailmankuvaani. Rakastan elämää.
Kiitos sinulle, että tutustut tarinaani sekä näihin itse tekemiin verkkosivuihini. Kiitos, että lähdet mukaan. Kohdataan!
Lapsuuden kesät
Lapsuuteni ja nuoruuteni Keuruulla oli toimelias ja turvallinen. Tärkeimpinä perhe, suku ja kaverit. Lapsuuden kesissä parasta oli uinti ja rantasaunan löylyt. Onneksi pyörällä kurvasi nopeasti Kylmälahden rantaan uimaan heti aamusta ja päivällä uudestaan. Ja meidän pienelle mökkipaikalle Pirttilahteen oli Kurkiniemen puolelta vain lyhyt matka moottoriveneellä. Kun ikää tuli, muistan kuinka hienoa oli kun sai vastuuta tynnyrisaunan lämmittämisessä.
Nautin edelleen suuresti jokaisesta mahdollisuudesta löylytellä. Iloitsen eniten kun saa löylyn välissä pulahtaa rantasaunasta vilvoittavaan järveen. Luontouinti on vienyt mennessään, se on ihan parasta ympäri vuoden. Nautin vesillä olosta myös meloen, soutaen, veneillen ja kalastaen.
Elämä on nyt
Olen meidän perheen nuorin, kesän lapsi. Syntymäpäivilleni kuului tärkeimpänä äidin tekemä mansikkakakku. Menetinmme vanhempamme ihan liian varhain, ollessani 20- ja 21-vuotias. Syöpä eteni ja vei äidin vajaassa vuodessa. Hän kuoli vain 55-vuotiaana. Vajaan vuoden päästä järjestelimme sisarusteni kanssa isäni hautajaisia. Surulle oli oma aikansa.
Opin jo tuolloin parikymppisenä isosti elämän rajallisuuden. Opin, että elämä on tässä ja nyt. Sitä paljon puhuttua "sitten kun" -aikaa ei ehkä tulekaan. Elämmekö sitku, mutku vai nytku elämää, se on meidän jokaisen itse valittava.
Mikä onni, että multialaisen Satu Olkkosen pitämältä kansalaisopiston improkurssilta tarttui nuoruudessa mukaani tärkeä oppi "Pelkään mutta uskallan, uslkallan pelätä". Oppi kantaa edelleen.
"Pelkään mutta uskallan, uslkallan pelätä".
Yhdessä hyvä tulee
Mikä onni, että minulla on ollut elämässäni paljon hyviä ihmisiä. Läheisiä, sukua, ystäviä, työkavereita ja yksi pitkä rakkaus. Mikä onni, että olen aina saanut tehdä mielekkäitä, erilaisia ja innostavia töitä.
Olin liikkuvainen jo lapsena. Hiljainen ja ujo. Kilpauinti vaihtui vauhdissa nuoruudessa laitesukellukseen ja räpyläuintiin. 18-kesäisenä rohkaistuin ja menin tutustumaan Keuruun Talkooteatterin toimintaan. Merkityksellinen matkani harrastajateatterin maailmassa sai alkunsa. Vei mukanaan.
Olen isosti onnellinen aktiivisuudestani. Olen niin kiitollinen teatterin, nuorkauppakamarin, vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja tarinateatterin, kaikkien muiden rakkaiden harrastusteni siivittämänä kasvaneesta rohkeudesta mennä aina kohti uutta yhdessä ja yhteistyöllä.
Erityisen kiitollinen olen upeista ihmisistä näiden harrastusten parissa. Yhdessä tekemistä ja ystävyyttä suurella sydämellä. Rinnallakulkemisen merkitys on osoittautunut erityisen tärkeiksi. Jakamisen voima kantaa hyvissä hetkissä sekä auttaa vastoinkäymisten kohdatessa.
Innostu, niin onnistut!
Unelmia kohti
Olen kirvesmiehen ja kotiäidin nuorin tytär. Iso metsäinen rinnetontti marjapuskineen, valtavat siirtolohkareet pihan perällä, isän tekemä leikkimökki, rintamamiestalon puolikas kotina, pönttöuunin kuivaamat lapaset, isän pyydystämää tuoretta kalaa aina ruokapöydässä ja vieraita kylässä harvase päivä. Puutetta ei ollut, mutta ei mitään ylimääräistäkään. Ei ollut autoa, mutta onneksi pyörillä pääsi ja sukulaisten autokyydillä. Tutuksi tuli myös matkat linja-autolla ja junalla.
Muistan, kuinka lapsena leikkien ohessa haaveilin vieraista kulttuureista ja matkustamisesta. Me ei koskaan matkustettu perheenä ulkomaille. Myöhemmin teininä isoveljen armejan myötä päätin, että jos naiset pääsevät armeijaan, minä menen. Muisstan, kuinka perhealbumissamme oli kuva serkustani Maurista sininnen baretti päässä siellä jossakin. Haaveilin, että kumpa rauhanturvaaminen olisi minullekin joskus mahdollista.
Unelmia on hyvä olla jokaisella ja niitä kohti on lupa mennä. Olen oppinut, kuinka merkityksellistä on, että tilaisuuden tullen sanoo rohkeasti kyllä.
26-vuotiaana, tammikuisena pakkaspäivänä suuri unelmani toteutui, kun astuin palvelukseen. Suoritin naisten vapaaehtoisen maanpuolustuksen, asepalveluksen Vekaranjärvellä ensimmäisten naisten joukossa. Kotiuduin Karjalan Prikaatin ensimmäisenä naiskersanttina sotilaspoliisikoulutuksen saaneena.
Vähän ajan päästä pistin toisen hakemuksen Suomen puolustusvoiille. Tiukan koulutuksen selvitettyäni palvelin rauhanturvaajana Nato operaatiossa Bosnia-Herzegovinassa. Reservin kertaukset ja eri tavoin tekemäni vapaaehtoinen maanpuolustustyö ovat vielä nykyisin tärkeä osa elämääni.
Jos muut pystyy, minäkin pystyn.
Puoli vuotta
Mikä onni, että olen aina ollut kova tekemään töitä ja säästäväinen. Oma tapani on sanoa, että säästän hyvän päivän varalle. Olen tykännyt sijoittaa rahaa itseeni kokemuksia keräten ja maailmalla matkustaen. Ne sijoitukset on kasvaneet reilusti korkoa 41 maan verran.
Muistorikkaita reppureissuja ja matkoja olen tehnyt yksin ja yhdessä ystävien kanssa. Kohtaamiset paikallisten kanssa, luonto sekä opastetut elämykset, kokemukset ja aktiviteetit ovat olleet reissujeni parasta antia.
Mikä onni, että lukemani kirjat maailmanympärimatkoista lopulta rohkaisivat minut elämään suurimman unelmani todeksi. Säästin maailmanympärimatkaa varten rahaa 10 vuotta joka palkasta. Kansalaisopiston englannin keskusteluryhmässä kävin juttelemassa monta talvea.
Kun vuorotteluvapaa sitten osuuspankilta myönnettiin, lähdin suunnitellusti yksin matkaan. Lokakuisena aamuna nostin kotona iipporepun selkään, kävelin Jyväskylän keskustan tuttuja katuja pitkin matkakeskukselle ja hyppäsin klo 6.22 junaan. Helsinki-Vantaalta lensin yhdellä välipysähdyksellä New Yorkiin. Upea ja ystävällinen Islanti antoi parhaan mahdollisen alun seikkailulleni. Maailmanympärimatkalla olin puoli vuotta. Mikä onni, että sain elää unelmaani todeksi tasan puoli vuotta, joka päivä.
Rakastan kokea maailmaa, mutta eniten rakastan kotimaatani Suomea. Arvostan erityisesti Suomen puhdasta luontoa ja neljää vuodenaikaa. Arvokkainta on turvallinen kotimaa ja vapaus.
On hyvä säästää hyvän päivän varalle.
Muutto pohjoiseen
Olen alanvaihtaja aikuisella iällä.
Palataan hetkeksi Vekaranjärvelle ja joulukuuhun 1997. Pakkanen paukkui ja maa oli valkoinen. Kotiuduin 3 päivää itsenäisyyspäivän jälkeen. Suomen puolustusvoimat oli kouluttanut ja leirittänyt minua kiitettävästi 11 kk ajan. Muistan kotiutumisen hetkellä sanoneeni itselleni ääneen "jonain päivänä menen eräopaskouluun". Vuodet vieri vikkelään mielenkiintoisten parisuhteen, töiden, harrastusten ja matkustelun ja parissa. Elämä maistui hyvälle. Tekeminen täytti arjen. Iso unelma eräopaskoulusta pysyi visusti taka-alalla.
Olen onnellinen. Olen aina saanut tehdä innostavia toimistohommia ja olla mukana kehittämässä prosesseja, innovoimassa uutta. Ihan mahtavaa. Aloitin työntekijän roolissa valmistumisen jälkeen vakihommissa 1989 kirjanpitäjänä ja lopetin palkkatyöt 2023 pankkialalla. Väliin mahtuu toki jokunen mutka.
Hyvä työ ja erihyvät työkaverit Keski-Suomen Osuuspankissa oli minulle unelmieni täyttymys.
Maaliskuussa 2020 olin Tikkakoskella viikon isossa kertausharjoituksessa. Muistan elävästi, kun siellä puolijoukkueteltassa illankähmyssä alettiin puhua ensi kertaa koronasta. Kun kotiuduin, ei mennyt kuin hetki, kun Suomessa alkoi totaalinen eristys ja pakolliset etätyöt. Jatkuva yksin oleminen, pärjääminen ja jaksaminen ei totaalisen eristyksen keskellä tuntunut mukavalta. Sinnittelin ja jaksoin. Onneksi lopulta tajusin pyytää apua. Sain mahdollisuuden levätä luvan kanssa ja kerätä voimia kesän ajan.
Lopulta suuri pysäytys kääntyi suureksi onneksi. Kesän lopussa muistin yllättäen armeija-aikaisen haaveeni eräopaskoulusta. Selvitin asiat, tein hakemuksia ja pääsin kouluun. Opintovapaa pankkityöstä ja muutto pohjoiseen olivat minulle iso askel tuntemattomaan.
Erilainen elämänvaihe, itsen kuuntelu, tekemisen vapaus ja monimuoto-opiskelu motivoivat minua erityisen paljon. Luontoalan opiskeluissa painotettiin henkilökohtaisia taitoja, ryhmätaitoja sekä opastaitoja. Marraskuusta 2021 alkaen Kuusamo tarjoili parastaan. Lopussa 4 kk Levin suunnalla sain oppia lisää.
Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.
Taivuttava moneen
Luontoalan ammattitutkinnon suoritettuani keräsin kaiken rohkeuteni, perustin yrityksen ja hain starttirahaa. Pelotti ihan hurjan paljon, kun hyppäsin toukokuussa 2023 tutuista työkuvioista ison pankin hommista luontoalan yksinyrittäjäksi tänne Keski-Suomeen.
Voin todeta, että vaikka olen koko elämäni ollut hyvin toimelias, yrittäjähenkinen työntekijä ja ollut yritysten sekä yrittäjien kanssa tiiviisti tekemisissä, niin on tämä yksiyrittäjänä oleminen yllättänyt ja monta kertaa.
Valtavan suuren innostumisen ja erlaisten onnistumisten rinnalla ihania yllätyksiä sekä suuria haasteita ja ikäviä takapakkeja on tämän yksinyrittäjän kohdalle osunut. Tekemistä, sitä on riittänyt. Kaikista olen jotenkin selvinnyt.
Pohdin, että on onni, että luotan elämään, olen avoin, innokas ideoimaan, oppimaan uutta ja kova tekemään. Avun pyytämisessä on paljon varaa kehittyä ja jatkuvan keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa elämisessä myös. Onneksi on elämänkokemusta mukavasti jo repussa. En ihan pienestä lannistu.
Iloitsen eteenpäin katsovista ihmisistä ja erilaisista mahdollisuuksista. Olen rohkeasti jatkanut uusien ovien avaamista erilaisten koulutusten ja kurssien avulla eri puolilla Suomea.
Taloudellisesti tässä yrittäjyydessä ei ole ollut vielä mitään järkeä. Ilman säästöjä ei yksinelävälle tällainen hyppy olisi ollut mahdollinen. Onneksi en ole kova ostelemaan mitään. Kokemuksesta tiedän, että tarvittaessa taivun moneen ja keksin aina jotenkin ratkaisun.
Vanhasta ambulanssista tuli EräKatrin retkiauto
Kotikolo minulla on Jyväskylän ytimessä. Kesällä 2020 sain yllättävässä paikassa ensi-innostuksen retkiautoiluun. Opiskelukeväänä 2022 Kuusamossa muistin unelmani ja tällä kertaa asiat etenivät nopeasti. Toukokuun lopussa 2022 hankin itselleni ambulanssista tehdyn retkiauton. Isoin kiitos RetkiLanssista menee sen rakentajalle Jari Rautakoskelle Äänekoskelle.
Rakastan sitä vapauden tunnetta, kun RetkiLanssilla ajellessa matka taittuu ja maisemat vaihtuu. Taittosänky ja seisomakorkeus lanssin takaosassa tuo reissuihin ripauksen retkiluksusta.
Neljälle rekisteröity RetkiLanssi tarjoaa minulle paljon iloa ja hyvää oloa sekä monia mahdollisuuksia. 2025 oli minun neljäs erilainen vapauden kesä. Hyvä Katri!
Toiveikkuus on tärkeää.
Muista Katri elää
Omannäköiseen elämään minua on kannustanut lapsuudenkodin opit. Iloitsen siitä, että kotimme ovet olivat aina avoinna. Ilotsen siitä, että elämä oli toimeliasta ja turvallista kotona Keuruulla. Iloitsen siitä, että minussa virtaa puoliksi karjalaista ja keskisuomalaista verta.
Elämä ei ole päästänyt minua helpolla. Läheisimpien menetykset nuorella iällä haastoivat paljon. Paikkoja on välillä parsittu. Omien suurien unelmien toteuttaminen on vaatinut paljon rohkeutta, päättäväisyyttä, pitkäjänteisyyttä, säästämistä, isoja valintoja, lujaa uskoa tulevaan, ryhtymistä ja tekemistä.
Tiedämme jokainen, että tärkein hetki on tässä ja nyt. Meillä on valinnan mahdollisuus joka päivä. Sanotaan, että parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää. Näin uskon. Huomisesta ei voi olla varma ja viimeisessä takissa ei ole taskuja.
Kun yllättäviä suru-uutisia tulee. Totean itselleni ääneen; muista Katri elää.
Tämän minä valitsen.
Valitse luonto. Koe vapaus. Voi hyvin.
Luonto on minulle tärkeä. Mikä onni, että olen aina elänyt jotenkin lähellä metsää tai puistoa. Olen hakeutunut luontokokemusten äärelle kotimaassa ja ympäri maailman. Lähiluonto, kansallispuistot, patikkaretket, luontouinnit, aktiviteetit ja elämykset luonnossa kiehtoo ja innostaa aina yhä uudestaan.
Vaikuttavimmat muistijäljet, merkitykselliset hetket ja kokemukset reissuillani liittyvät aina vahvasti luontoon.
Luontoalan yksinyrittäjänä olen vielä alkumatkalla, vasta kolmannelle rastille menossa ja matka on pitkä. Vaikka pelottaa, niin uskallan.
Tavoitteeni on saada mahdollistaa unohtumattomia elämyksiä ja kokemuksia. Saada olla hetken matkaa rinnallakulkijana kohti luontoa, vapautta ja hyvää oloa.
Minusta tuntuu, että monenelaiset elämänkokemukset ovat johdatelleet minut juuri tähän. Olen oikeassa paikassa. Rinnallakulkijana minulla on paljon annettavaa.
Sinä olet tärkeä.
Kiitos sinulle
Kiitos, että sukelsit pienesti tarinaani.
Olisi suuri kunnia saada olla osa sinun tarinaasi.
Kohdataanko luonnossa? Kuljetaanko pala matkaa yhdessä?
Ystävällisesti
Katri
