EräKatrin tarinaa

Melontakuva: Jukka Kuusisto

EräKatri tässä terve!

Olen jyväskyläläinen luontoa rakastava luontoalan yksinyrittäjä. Syntyisin olen Keuruulta. Upea luonto, puhtaat vedet ja mainiot elämisen mahdollisuudet ovat juurruttaneet minut tänne Keski-Suomeen.

Mielimaisemani on kaunis järvimaisema. Koen, että läsnäolo, rauha ja kohtaaminen ovat merkityksellisiä. Olen innokas oppimaan uutta, pohtimaan asioita, kehittämään taitojani ja avartamaan maailmankuvaani. Rakastan elämää.

Kiitos sinulle, että tutustut tarinaani sekä näihin itse tekemiin verkkosivuihini.

Lapsuuden kesät

Lapsuuteni ja nuoruuteni Keuruulla oli toimelias ja turvallinen. Tärkeimpinä perhe, suku ja kaverit. Lapsuuden kesissä parasta oli uinti ja rantasauna. Onneksi Kylmälahden rantaan kurvasi nopeasti pyörällä. Ja meidän mökille Pirttilahteen oli Kurkiniemen puolelta vain lyhyt matka moottoriveneellä. Kun ikää tuli, muistan kuinka hienoa oli kun sai vastuuta tynnyrisaunan lämmittämisessä.

Nautin edelleen suuresti jokaisesta mahdollisuudesta löylytellä rantasaunassa ja pulahtaa järveen. Luontouinti on vienyt mennessään, se on ihan parasta ympäri vuoden. Viihdyn vesillä myös meloen, veneillen ja kalastaen.

Elämä on nyt

Olen meidän perheen nuorin, kesän lapsi. Syntymäpäivilleni kuului tärkeimpänä äidin tekemä mansikkakakku. Menetin vanhempani liian varhain, ollessani 20- ja 21-vuotias. Syöpä eteni ja vei äidin vajaassa vuodessa. Hän kuoli vain 55-vuotiaana. Vajaan vuoden päästä järjestelimme sisarusteni kanssa isäni hautajaisia. Surulle oli oma aikansa.

Opin jo tuolloin parikymppisenä isosti elämän rajallisuuden. Opin, että elämä on tässä ja nyt. Sitä paljon puhuttua "sitten kun" -aikaa ei ehkä tulekaan. Elämmekö sitku, mutku vai nytku elämää, se on meidän jokaisen itse valittava.

Mikä onni, että Satu Olkkosen pitämältä improkurssilta tarttui nuoruudessa mukaani tärkeä oppi "Pelkään mutta uskallan, uslkallan pelätä". Kantaa edelleen.

Yhdessä hyvä tulee

Mikä onni, että minulla on ollut elämässäni hyviä ihmisiä. Läheisiä, sukua, ystäviä, työkavereita ja yksi rakkaus. Mikä onni, että olen saanut tehdä mielekkäitä, erilaisia ja innostavia töitä.

Olen isosti onnellinen aktiivisuudestani. Olin liikkuvainen jo lapsena. Kilpauinti vaihtui nuoruudessa laitesukellukseen. Täysi-ikäisenä menin tutustumaan Keuruun Talkooteatterin toimintaan ja merkityksellinen matkani teatterin parissa sai alkunsa.

Olen niin kiitollinen teatterin, nuorkauppakamarin ja tarinateatterin, kaikkien rakkaiden harrastusteni siivittämänä kasvaneesta rohkeudesta mennä kohti uutta yhdessä ja yhteistyöllä.

Erityisen kiitollinen olen upeista ihmisistä näiden harrastusten parissa. Yhdessä tekemistä ja ystävyyttä suurella sydämellä. Rinnallakulkemisen merkitys on osoittautunut erityisen tärkeiksi. Jakamisen voima kantaa hyvissä hetkissä sekä vastoinkäymisten kohdatessa.

Innostu, niin onnistut!

Unelmia kohti

Olen kirvesmiehen ja kotiäidin nuorin tytär. Iso metsäinen rinnetontti marjapuskineen, valtavat siirtolohkareet pihan perällä, isän tekemä leikkimökki, rintamamiestalon puolikas kotina, pönttöuunin kuivaamat lapaset, tuoretta kalaa ruokapöydässä ja vieraita kylässä harvase päivä. Puutetta ei ollut, mutta ei mitään ylimääräistäkään. Ei ollut autoa, mutta onneksi pyörillä pääsi ja sukulaisten kyydillä. Sekä tietysti linja-autolla ja junalla.

Muistan, kuinka lapsena leikkien ohessa haaveilin vieraista kulttuureista ja matkustamisesta. Myöhemmin teininä isoveljen armejan myötä päätin, että jos naiset pääsevät armeijaan, minä menen. Perhealbumissamme oli kuva serkustani Maurista sininnen baretti päässä rauhanturvaajana. Haaveilin, että kumpa tehtävä olis minullekin naisena joskus mahdollinen.

Unelmia on hyvä olla ja niitä kohti on lupa mennä. Tilaisuuden tullen kannattaa sanoa rohkeasti kyllä.

Vuodet vierivät. 26-vuotiaana, tammikuisena pakkaspäivänä astuin palvelukseen. Suoritin naisten vapaaehtoisen maanpuolustuksen, asepalveluksen Vekaranjärvellä ensimmäisten naisten joukossa. Kotiuduin Karjalan Prikaatin ensimmäisenä naiskersanttina sotilaspoliisikoulutuksen saaneena.

Myöhemmin pistin toisen hakemuksen Suomen puolustusvoiille. Tiukan koulutuksen selvitettyäni palvelin rauhanturvaajana Nato operaatiossa Bosnia-Herzegovinassa. Reservin kertaukset ja eri tavoin tekemäni vapaaehtoinen maanpuolustustyö ovat vielä nykyisin tärkeä osa elämääni.

Jos muut pystyy, minäkin pystyn.

Puoli vuotta

Mikä onni, että olen aina ollut kova tekemään töitä ja säästäväinen. Oma tapani on sanoa, että säästän hyvän päivän varalle. Olen tykännyt sijoittaa itseeni kokemuksia keräten ja maailmalla matkustaen.

Muistorikkaita reissuja olen tehnyt yksin ja yhdessä ystävien kanssa. Kohtaamiset paikallisten kanssa, luonto sekä opastetut elämykset, kokemukset ja aktiviteetit ovat olleet reissujeni parasta antia.

Mikä onni, että lukemani kirjat maailmanympärimatkoista lopulta rohkaisivat minut elämään suurimman unelmani todeksi. Maailmanympärimatkaa varten säästin rahaa 10 vuotta ja kävin kansalaisopiston englannin keskusteluryhmässä monta talvea.

Kun vuorotteluvapaa sitten pankilta myönnettiin, lähdin suunnitellusti yksin matkaan. Lokakuisena aamuna nostin kotona iipporepun selkään, kävelin Jyväskylän keskustan tuttuja katuja pitkin matkakeskukselle ja hyppäsin klo 6.22 junaan. Helsinki-Vantaalta lensin yhdellä välipysähdyksellä New Yorkiin. Upea ja ystävällinen Islanti antoi parhaan mahdollisen alun seikkailulleni. Maailmanympärimatkalla olin puoli vuotta. Mikä onni, että sain elää unelmaani todeksi tasan puoli vuotta, joka päivä.

Rakastan kokea maailmaa, mutta eniten rakastan synnyinmaatani Suomea. Rakastan erityisesti Suomen puhdasta luontoa ja neljää vuodenaikaa. Arvokkainta on turvallinen kotimaa ja vapaus.

Muutto pohjoiseen

Olen alanvaihtaja aikuisella iällä.

Palataan hetkeksi Vekaranjärvelle ja joulukuuhun 1997. Pakkanen paukkui ja maa oli valkoinen. Kotiuduin 3 päivää itsenäisyyspäivän jälkeen. Suomen puolustusvoimat oli kouluttanut ja leirittänyt minua kiitettävästi 11 kk ajan. Muistan kotiutumisen hetkellä sanoneeni itselleni ääneen "jonain päivänä menen eräopaskouluun". Vuodet vieri vikkelään mielenkiintoisten töiden, matkustelun ja harrastusten parissa. Elämä maistui. Työt ja tekeminen täytti arjen. Iso unelma pysyi taka-alalla.

Olen saanut tehdä innostavia toimistohommia ja olla mukana kehittämässä prosesseja, ihan mahtavaa. Aloitin työntekijän roolissa valmistumisen jälkeen vakihommissa 1989 kirjanpitäjänä ja lopetin 2023 pankkialalla. Väliin mahtuu muutamat mutkat.

Hyvä työ ja erihyvät työkaverit Keski-Suomen Osuuspankissa oli minulle unelmieni täyttymys.

Maaliskuussa 2020 olin Tikkakoskella viikon kertausharjoituksessa. Siellä puolijoukkueteltassa illankähmyssä alettiin puhua ensi kertaa koronasta. Kun kotiuduin, ei mennyt kuin hetki, kun Suomessa alkoi totaalinen eristys ja pakolliset etätyöt. Pelko ja paha olo hiipi elämään. Yksin oleminen, pärjääminen ja jaksaminen ei tuntunut mukavalta.

Jatkuva eristys ja etätyö ei ollut minulle hyväksi. Sinnittelin pitkään. Onneksi lopulta tajusin pyytää apua. Sain mahdollisuuden levätä hetken ja voimaantua luvan kanssa.

Onneksi muistin armeija-aikaisen haaveeni eräopaskoulusta. Selvitin asiat, hain kouluun ja pääsin. Opintovapaa pankkityöstä ja muutto pohjoiseen oli iso askel tuntemattomaan.

Erilainen elämänvaihe, vapaus ja monimuoto-opiskelu motivoivat minua erityisen paljon. Luontoalan opiskeluissa painotettiin henkilökohtaisia taitoja, ryhmätaitoja sekä opastaitoja. Marraskuusta 2021 alkaen Kuusamo tarjoili parastaan. Lopussa 4 kk Levillä opetti sekin paljon.

Kun mikään ei ole varmaa,
kaikki on mahdollista.

Taivuttava moneen

Ammattitutkinnon suoritettuani keräsin kaiken rohkeuteni, perustin yrityksen ja hain starttirahaa. Pelotti ihan hurjan paljon, kun hyppäsin toukokuussa 2023 tutuista työkuvioista ison pankin viestintähommista luontoalan yksinyrittäjäksi Keski-Suomeen.

Voin todeta, että vaikka olen koko elämäni ollut hyvin yrittäjähenkinen työntekijä ja ollut yritysten sekä yrittäjien kanssa tiiviisti tekemisissä, niin on tämä yksiyrittäjänä oleminen yllättänyt monta kertaa.

Valtavan suuren innostumisen ja onnistumisten rinnalla ihania yllätyksiä sekä haasteita ja takapakkejakin on kohdalle osunut. Tekemistä on riittänyt. Kaikista olen selvinnyt.

Mikä onni, että olen avoin, innokas ideoimaan, oppimaan uutta ja tekemään. Avun pyytämisessä on paljon varaa kehittyä ja riittämättömyyden tunteen kanssa elämisessä myös. Onneksi on elämänkokemusta repussa. En ihan pienestä lannistu.

Iloitsen uusista kuvioista, eteenpäin katsovista ihmisistä ja erilaisista mahdollisuuksista. Olen rohkeasti lähtenyt avaamaan ovia erilaisten koulutusten ja kurssien avulla eri puolilla Suomea.

Kokemuksesta tiedän, että taivun moneen ja keksin aina ratkaisun.

Ambulanssista retkiautoksi

Kotikolo minulla on Jyväskylän ytimessä. Kesällä 2020 sain yllättäen ensi-innostuksen retkiautosta. Opiskelukeväänä 2022 muistin unelmani ja tällä kertaa asiat etenivät nopeasti. Toukokuussa 2022 hankin itselleni ambulanssista tehdyn retkiauton. Isoin kiitos RetkiLanssista menee sen rakentajalle Jari Rautakoskelle Äänekoskelle.

Voi sitä vapauden tunnetta, kun RetkiLanssin kanssa matka taittuu ja maisemat vaihtuu. Kesä 2025 on meidän yhteinen neljäs vapauden kesä. Taittosänky ja seisomakorkeus takaosassa tuo reissuihin mukavuutta.

Neljälle rekisteröity RetkiLanssi tarjoaa minulle hyvää oloa ja monia mahdollisuuksia.

Ilo toteutuneista unelmista

Reppureissuja 39 maassa
Sukelluskurssit ja sukellukset maailman merillä
Laskuvarjohyppykurssi ja hypyt Tikkakoskella

*******

Naisten vapaaehtoinen maanpuolustus, 1997
Rauhanturvaaja, SFOR, 1999-2000
JCI senaattori #69513, 2010
Maailmanympärimatka yksin 6 kuukautta 2013-2014
Team Rynkeby Jyväskylä pyöräilijä, 2016
RetkiLanssi, ambulanssista tehty retkiauto 2022
Erä- ja luonto-opas, ammattitutkinto 2023

*******

Unelmatöitä pankissa +20 v ja tilitoimistossa +7 v
Yksinyrittäjä vuodesta 2023

*******

Hengenpelastaja, verenluovuttaja x 65

Muista Katri elää

Omannäköiseen elämään minua on kannustanut lapsuudenkodin opit. Iloitsen siitä, että kotimme ovet olivat aina avoinna. Ilotsen siitä, että elämä oli toimeliasta ja turvallista. Iloitsen karjalaisista sukujuurista isäni puolelta.

Elämä ei ole päästänyt minua helpolla. Läheisimpien menetykset nuorella iällä haastoivat paljon. Unelmien toteuttaminen on vaatinut rohkeutta, pitkäjänteisyyttä, säästämistä, isoja valintoja, lujaa uskoa tulevaan, ryhtymistä ja tekemistä.

Luonto on minulle tärkeä. Mikä onni, että olen päässyt luontokokemusten äärelle kotimaassa ja ympäri maailman. Kansallispuistot, patikkaretket, luontouinnit, aktiviteetit ja elämykset luonnossa kiehtoo ja innostaa aina. Vaikuttavimmat hetket ja kokemukset reissuillani liittyvät vahvasti luontoon.

Tärkein hetki on tässä ja nyt. Valinnan paikka on joka päivä. Parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää. Hyvä niin. Tästä elämästä kun ei koskaan tiedä. Eikä viimeisessä takissa ole taskuja.

Totean välillä itselleni ääneen; muista Katri elää.

Luontoalan yksinyrittäjänä olen vielä alkumatkalla, vasta toisella rastilla ja matka on pitkä. Vaikka pelottaa, niin uskallan. Intohimoni on mahdollistaa unohtumattomia elämyksiä ja kokemuksia. Olla hetken matkaa rinnallakulkijana kohti luontoa, vapautta ja hyvää oloa. Koen, että siinä minulla on paljon anettavaa.

Valitse luonto.
Koe vapaus.
Voi hyvin.